Olen tänä kesänä soitellut kitaraa enemmän kuin viihtynyt vedessä. Tänäänkin nousin aikaisin aamulla soittelemaan, ennenkuin oli töihin kiiruhdettava. Sukeltamaan en pääse ainakaan viikkoon.

Löysin kovalevyltä joitain kuvia tältä kesältä, jotka ajattelin tähän laittaa jostain syystä. Enkä tiedä sitäkään syytä, miksi yleensä tätäkään kirjoitan. No. Onhan yksi toinenkin palannut takaisin vuodattamaan. Ehkä sen kunniaksi?

Kesälomia pidän tänä vuonna pätkittäin. Vähän epämääräistä sekin.

Ensi yönä on valvottava pitkään.

Radiosta tulee "bluesyö".

Jäähallissa oli B.B.Kingin keikka ja lämppärinä oli minulle ennestään tuntematon Ana Popovic. Toinen näistä oli "laiha ja nuori" ja toinen puolestaan "lihava ja vanha".

Ana Popovic oli hyvä. Bändissä oli loistava rumpalikin. Ja Ana soitti paremmin kuin olisi kuvitellut. Oudoksi asian tekee se, että Ana ei ole mikään Mississippin puuvillapeltojen jälkeläinen vaan jugoslaavi Serbiasta. Ja sellaiselta Ana myös näytti. Pitkä, hoikka ja hyvännäköinen. Sellainen Balkanin tyttö.

Sitten lavalle tuli mustia järkäleitä. B.B. kahdeksanhenkisen tumman bändinsä kanssa. Siinä olikin sitten lavalla yli tuhat kiloa massaa, kun miesten keskipaino oli 150 kg. Kolme näistä taisi olla lähempänä 200 kiloa.

Mutta hienot oli pojilla peliasut. Tummat puvut ja valkoiset paidat. Herrasväkeä. Varmaankin näimä herrat olivat kärsineet kaikesta aikoinaan pelloilla, mutta nyt kun on rahaa ja mainetta, niin se näytetään ja siitä nautitaan.

Poikien keski-ikä oli varmaan jossain 70 vuoden paikkeilla. Mutta voi voi mikä meno ja svengi. Sellaista saa etsiä.

Keikan alussa ja lopussa B.B. heittelee yleisölleen plektroja ja kaikenlaista muuta tavaraa, kaulaketjuja ym, mutta enpä saanut itselleni plekua. Pinssin sentään korjasin talteen. Mitähän sillä teen? Plekulla olisin soitellut. B.B. on varmaan nuorena ja köyhänä saanut almuja rikkailta valkoisilta miehiltä ja nyt haluaa olla se rikas, joka antaa köyhille. Ja selkeästi siitä nauttii, kun ei ole mikään suomenluterilainen, joka häpeää kaikkea omaansa.

Muuten oli kiva ilta, mutta yksi välikohtaus sotki tunnelmaa kesken keikan. Ja sitä ei B.B. koskaan tule unohtamaan.

On ollut mukavia ilmoja. Olen nauttinut.

Sitten on ihan toinen juttu, josta en ole nauttinut lainkaan.

Mutta keskiviikkoiltana on taas tiedossa pieni nautinto, kun jäähallissa esiintyy nuori mies nimeltä B.B.King. Olen pojan esityksiä päässyt kuuntelemaan jo kahdesti, mutta ei kahta ilman kolmatta. Ja mikä ettei, kun kaveri kerran elää pitempään kuin vaikkapa tuo outo tyyppi Jassinen.

Biibiin levyjä minulla on vain kaksi. On tuo kokoelma parhaita ja sitten Claptonin kanssa tehty Riding with the King, joka on tosi kova.

Toisilla on kaikenlaisia nautintoja. Joku pitää lumesta joku toinen jäästä. Jollekin ruska on hienoa. Jollekin Lappi. Joo.

Minulle on vain yksi juttu: lämpö.  Se on ainoa, joka sytyttää. Nyt sitä on. Vuodessa on siinä 5-10 päivää, jolloin saan lämmöstä nauttia.

Tuon lämmön kunniaksi laitan tähän kuvan, jonka otin viallisella kamerallani pari päivää sitten. Kas tässä:

                                                                    ...  hämyä ..

Luen aamuisin Metro-lehteä, jonka ilmaiseksi bussissa saa. Ja teen sudokun.

Myös kymmenen kysymystä käyn aina läpi. Yleensä kyssäreistä 5-6 menee oikein. Tänään onnisti paremmin: kaikki kymmenen menivät kohdalleen! Olen tyytyväinen.

1. Kuka pressoistamme oli Pielavedeltä?

2. Minkä intiaaniheimon edustaja oli Hullu Hevonen?

3. Mikä patsas sijaitsee Liberty Islandilla?

4. Missä maassa on Vatnajökull-jäätikkö?

5. Kuka kirjoitti näytelmän Romea ja Julia?

6. Millä nimellä rock-muusikko Matti Fagerholm tunnetaan?

7. Kuka pitää hallussaan keihään mm-tulosta?

8. Minkä maalainen sauna on banja?

9. Mitä lemmikkejä Metallica-yhtyeen Kirk Hammetilla on 9 kappaletta?

10. Mikä joukkue voitti NBA-liigan mestaruuden?

Kuusi kymmenestä oli varmaa tietoa. Kyssärit 1, 3, 4, 5, 6 ja 10.

Loput neljä arvauksia. Tosin seiskassa oli vahva aavistus asiasta ja se meni oikein.

Kahdeksikko vaikutti venäjänkieliseltä sanalta ja oikein meni.

Yhdeksikkö oli aavistus. Mitä muuta Köökillä voisi olla noin paljon kuin kissoja?

Ja kysymyksistä vain numero 2 oli aivan täysi arvaus. Ensimmäinen heimo joka tuli mieleen osui oikeaan.

Siis kymmenestä kaikki kymmenen oikein.  Aim sou glääd.

Minulla on kaksi kameraa. Mutta jokin aika sitten molemmat lakkasivat toimimasta. Samanaikaisesti. Ihan hyviä olivat molemmat. Canon Powershot, jolla kuvasin paljon myös veden alla sekä Nokian kamerakänny, jolla sai ihan kelvollisia kuvia silläkin. Mutta molemmat siis lakkasivat toimimasta.

Eilen oltiin Espoon ulkosaaristossa sukeltamassa. Tuulta oli aika paljon ja sadettakin, mutta kelpo kipparimme osasi meidät sinne uloimmalle luodolle viedä. Ja paikka oli ihastuttava. Sieltä olisi saanut hienoja kuvia. Pinnan alta ja päältä. Pohjasta löysimme mm ison vesilinnun raadon sekä toistasataa kiloa rautaa. Sillä alueella pitäisi olla joku vanha tykkikin pohjassa, mutta sitä emme nähneet.

Tänään menin aamulla vesisateessa bussilla kuntosalille. Nälkä tuli ja söin sitten 10 eeron kanan-caesar-salaatin. Olen kyllä syönyt parempaakin. Mutta ihan ok sekin.

Tulin takaisin ja kokeilin eteisessä huvikseni kännyä. Ja sen kamera räpsähti. Se toimi! Mutta kamera ei terävöitä kuvaa, joten ei se siis toiminutkaan. Mutta nyt sentään otti kuvan. Laitan sen todisteeksi tähän:

Sitten tulin tähän tietsikan ääreen ja sain lukea järkyttävää sähköpostia.

Viideksi menen pelaamaan. Toivottavasti en enää koe huonoa oloa tuon spostauksen jäljiltä. Ja pystyn pelaamaan täysillä.

Joskus silloin 1800-luvun alkupuolella, kun Suomen sota oli käyty ja maa valloitettu venäjän alaisuuteen, päätettiin tehdä Helsingistä alueen pääkaupunki. Aikaisemminhan Turku oli ollut Ruotsiin kuuluvan suomi-maakunnan pääkaupunki. Nyt siis alkoi Helsingin nousu.

Ja Hesaa alettiin rakentaa. Tarvittiin rakennustarvikkeita. Kaikkea ei ollut omasta takaa. Tavaraa oli tuotava muualtakin.

Tallinnassa oli eräs purjelaiva lastattu täyteen tiiliä. Erinomaista rakennusmateriaalia. Laiva saapui Suomenlahden yli, mutta haaksirikkoutui ja meni pohjaan. Helsingin edustalla. Alus oli nimeltään "Henrietta".

Joo.

Kävin juuri äsken katsomassa, miltä Henrietta näytti.

Kaunista oli.

Paikka on yhden pienen luodon pohjoispuolisessa rinteessä. Menimme veteen läheltä rantaa ja pian näimmekin jo ensimmäiset tiilit. Niitä olikin pohjassa todella paljon. Ja sitten kun olimme noin 20 metrin syvyydessä, eteemme hahmottui itse hylky. Upeita parruja ja muuta.

Parasta oli ehkä se, että näkyvyys oli todella hyvä. Lähes kymmenen metriä näimme kerralla. Se on tässä maassa herkkua.

Vesikin oli lämmintä. Pinnalla 9 astetta ja hylyn luona 4. Ei ainakaan kylmä tullut.

Upeita kuvia olisi saanut, mikäli olisi ollut kameraa. Minulla ei ollut, mutta yhdellä tyypillä oli. Hän varmaan nyt nauttii kuvistaan.

Aikaisemmin olen kirjoitellut tänne kaikenlaisista pikku reissuista. Ihan hauskaa on ollut niitä tehdä. Siis kirjoittaa ja liittää tarinoihin joitain kuvia välittämään enemmänkin matkojen tunnelmista. Nyt olin taas pienellä maakuntamatkalla, mutta toimivaa kameraa ei käytössäni ole ollut vähään aikaan, joten ei siitä sen enempää.

Toisaalta voisin nyt kuitenkin tehdä "kuvallisen kirjoituksen" ilman kuvaa. Kun teen muutenkin kaikkea outoa.

Siis.

Keskiviikkona oli paha keli. Istuin ratin takana 6 tuntia. Lähes myrskyinen tuuli riepotteli täyteen lastattua autoa. Ja satoin suuren osan ajasta. Nautin ajamisesta, mutta tällä kertaa oli aika rankkaa. Auton cd:ssä soi tällä matkalla Bob Dylan sekä Eric Stone.

Ensimmäinen mielenkiintoinen paikka oli Nesteen asema jossain Tampereen ja Vaasan välillä. En muista paikkakunnan nimeä. Mutta kahvilassa oli mielenkiintoista väkeä.

(kuva 1. huoltoaseman baarissa)

Ihailimme eräänkin miehen mahtavaa sivuprofiilia. Siinä oli tyyliä. En muista vieläkään paikan nimeä, mutta jossain Ikaalisen tietämillä taisi olla?

Vähitellen tie alkoi muuttua aivan suoraksi. Ja maisemat tasaisiksi. Tuli mieleen, että tällä seudulla asuessa ei autossa tarvitsisi rattia lainkaan. Ja täytyy kyllä sanoa, että "lakeus" tuntui vähän yksipuoliselta. Tällaisen kehäkolmos-miehen silmissä. Kun on tottunut kaikkeen muuhun kuin tasaiseen maastoon ja viivasuoraan tiehen.

(kuva 2. - suora tie)

Tultiin Kurikkaan. Sieltä on yksi hyvä sukellusparini kotoisin. Mutta Kurikka näytti vähän kurjalta. Ei mikään menomesta mielestäni.

Suora tie jatkui. Yritin olla nukahtamatta. Tultiin Laihialle. Se näytti paljon mukavammalta. Eloisammalta ja vauraammalta. Voisinko asua siellä? Kuka tietää. Onhan toinen isoäitinikin kotoisin näiltä eteläpohoojalailta lakeuksilta.

Mutta yksi asia on näillä seuduilla parasta: joet.

(kuva 3. - joki)

Jostain ihmeen syystä ihailen jokia. Niissä on jotain. Aivan mieletöntä kauneutta. Lähes pysähdyn silloilla Pohjanmaankin jokia ylittäessäni. - Mietin jokien tulvimista näillä seuduilla. En muista kuulleeni, että tänä keväänä ongelmia olisi siinä suhteessa ollut. Hyvä niin.

Saavuin Vaasaan. Ihastuttava kaupunki. Siellä ainakin voisin asua. Leveitä bulevardeja pitkin poikin keskustaa. Puistokatuja. Hyvällä maulla tehty keskus.

Hilpeyttä herätti torilla oleva patsas, joka mielestäni esitti jotain urpoa kusella. Tai siis siinä oli joku hahmo ja vierellä useita vesikaaria - ihankuin olisi monta hemmoa lorottelemassa. Heh heh.

(kuva 4. - patsas vesineen)

Raippaluoto on varsinainen luoto. Vähän iso ollakseen "luoto". Mutta silta oli komea. Ajelin sitä edestakaisin. Upea rakennelma. Myös alapuolelta. Kyllä sitä kelpaa ajella. Tai kulkea veneellä alitse.

(kuva 5. - silta alaviistosta)

Tuuli oli hieman laantunut. Enää ei yli 20 m/s. Aika viileää oli kyllä edelleen.

Pääsin tutustumaan paikalliseen saaristoon. Aika kivalta näytti. Ja Ruotsi ei ollut sieltä kaukana. Sielläkin olisi voinut pistäytyä. Torstai päättyi hyvään päivälliseen hotellin ravintolassa. Olutta ja viiniäkin nautin.

(kuva 6. - ruoka, juoma ja kynttilä)

Perjantaiaamuna lähdin ajelemaan takaisin. Ajoin tietenkin toista reittiä, kun tuo lakeus tuli jo nähtyä. Suuntasin Poriin päin. Aika kiva tie ajaa. Metsäisempi ja hieman mutkikkaampikin. Tultiin Närpiöön. Siellä oli ansareita ja sieltä on kotoisin moni tomaatti, jonka olen popsinut. Närpes Kraft on paikkakunnan fudisjengi.

Pori näytti aika kivalta. Siellä olen ollut aikaisemminkin. Ja erikoisuutena siellä on se, että alueen varikset ovat mustavariksia. Kauniita otuksia. Variksia ja harakoita ei juuri näkynyt, mutta mustavariksia ja naakkoja oli joka puolella.

(kuva 7. - mustavaris nurmikolla)

Vielä täytyy mainita tältä maakuntamatkalta yksi kohde. Tultiin Nakkilaan ja mentiin steissön vaniin kahville. Mielenkiintoisia ihmisiä tapasin pitkässä kassajonossa. Originelleja maalaisia ja maaseututyöläisiä. Ja pirtsakka kassatyttö.

Mutta yksi näistä maajusseista oli loistotyyppi. Havaitsin tämän ajaessani kohti huoltamoa. Mies tuli hankkija-lippis päässä vanhalla punaisella traktorilla. Sellainen avotraktori, jossa on vain satulapenkki. En muista kulkuneuvon merkkiä. Mutta sellainen jossa oli isot takarenkaat ja aivan pienen eturenkaat. Tosi mielenkiintoinen tapaus.

(kuva 8. - maajussi traktorissa)

Kuulin, että Simo Frangen on Nakkilasta. Luulin hemmon olevan Tampereelta, mutta ei se mitään. Olin taas väärässä.

Ja teinhän tällä maakuntamatkalla paljon muutakin, mutta se siitä.

Nyt joka tapauksessa on lauantaiaamu ja olen lähdössä sukeltamaan jonnekin Helsingin edustan hylylle. Tsaukkimurut.

Tänään oli hieno päivä. Upean kaunista vaikkakin hieman viileää. Mutta aurinko paistoi, eikä tuullut liikaa.

Lähdin heti kahdeksalta aamulla kohti Porkkalaa. Siellä oli sukellusseuralla perinteiset kauden avajaiset. Olenhan kyllä jo avovedessä tänäkin vuonna sukeltanut - huhtikuun alussa aloitin - mutta nyt oli sitten ne perinteiset pippalot.

Saavuin rantakalliolle ensimmäisten joukossa. Join aamukahvit ja söin Tebolta ostamani kinkkusämpylän sekä kampaviinerin. Muuten siinä Teboilin kassajonossa eteeni kiilasi tylysti järkälemäinen prätkämies, jonka selässä luki Hell's Angels. Aika vastenmielinen tyyppi minusta.

No, väkeä alkoi tulla paikalle. Laittauduttiin sukelluspukuihin. Minä en, sillä kaverini ei päässytkään oman pukunsa hajottua ja kun itse tunsin pientä flunssaista oloa. Auttelin siinä muita veteen. Ihan kivaa sekin, kun aurinko paistoi ja alkoi jo siinä vaiheessa hieman lämmittää. Eikä tuultakaan ollut kuin nimeksi.

Sitten tuli yksi mukava tuttavanainen hieman myöhässä ja kysäisi minulta siinä rantakivellä, että lähdetkö sukeltamaan? Tämä oli kuin sekahaku tansseissa. Minua tultiin hakemaan. Tanssiin. - Tietenkin suostuin.

Kiipesimme ylös ja autoille pukemaan varusteita ja pian olimme vedessä. Kuin tansseissa. 40 minuuttia kolusimme pohjaa. Syvällä emme käyneet, kun ei sillä paikalla kovin syvää ole. Vain 18 metrissä oltiin.

Ja vesi oli lämmintä. Sukelsin huhtikuun alussa samalla paikalla ja silloin oli tasan 0 astetta vedessä. Nyt oli 4-5 astetta ja ero oli valtava. Nyt oli tosi lämmin sukeltaa. Ihanaa.

Noustiin ylös ja autolle vaihtamaan vaatetta. Ja sitten grillin luo, jossa makkaraa oli odottamassa syöjiään. Ja kahvia, pullaa ym.  Ja hyvää seuraa. Hauskaa jutustelua oli siinä syönnin lomassa. Ja yksi kertoili kaikenlaista hulvatontakin. Joo.

Toista dyykkiä en mennyt tekemään. Lähdin iltapäivällä takaisin.

Nyt odotan euroviisujen alkamista. En tosin ole mikään viisufani, mutta ehkä jaksan jonkin aikaa kisoja seurata. Ihan sama kuka voittaa. Ei voittajasta tule kuitenkaan mitään tähteä. Ei ole tullut aikaisemmistakaan. Onko Abba ainoa, josta on jotain suurta tullut? Eihän tuo eurohumppa ole mitään hienoa musaakaan. Pisteitä saa kaikenlaisista pyrojutuista ja vähäpukeisista naisista. Ja homppelit äänestävät omiaan.

Lordi voitti, kun oli jotain aivan uutta.

Mietin sitä, että olisiko Signmark voittanut, jos olisi päässyt kisaan mukaan. Se olisi ollut taas jotain ihan uutta.

Olin kolme päivää yhdellä mökillä ja siellä tapahtui kaikenlaista. Yksinäni olin, mutta monenlaista näin ja koin. Eikä välttämättä kaikki ihan kivaakaan.

Mutta parasta taisi olla yksi hieno hetki, kun kävelin erämaajärven rantoja pitkin. En tuntikausiin saanut minkäänlaista kontaktia muihin. - Vain eläimiin.

Näin joutsenia. Sekä laulujoutsenia että kyhmyjoutsenia. Jälkimmäisiä paljon enemmän. Joutsenet ovat kauniita.

Ja lopulta seurasin yhtä tapausta, kun ukkojoutsen lähti vihaisen näköisenä kohti naarasta. Mutta siitä seurasikin lempeä kohtaus. Kuvittelin itse olevani tuo koiras ja tuo naaras puolestaan yksi vuodattaja. - Yksi teistä siis.

Olihan minulla videokamerakin mukana. Kuvasin myös näitä joutsenia. Myöhemmin päätin koostaa niistä pienen videoklipsun. Tein sen juuri ja laitoin tuubiin - jos joku haluaisi nähdä.

Tässä:

vähän heikoksi meni kyllä kuvanlaatu tuubissa

Ostin jokin aika sitten uuden partakoneen. Sellaisen tavallisen sähköllä toimivan, mitä yleensä käytetään. Pieni musta laite. Tärisee vähän ja pysyy hyvin kädessä. Ja tuottaa mielihyvää. Siis kun saa posken sileäksi.

Ja laitteen mukana tuli ohjekirja. Siinä on 450 sivua.

Onneksi koko kirjaa ei tarvinnut kuitenkaan lukea osatakseen ajaa parran.

Kirjassa oli ohjeet noin 40 eri kielellä. Miksi? Joten jokaisella kielellä oli sellaiset 10 sivua suunnilleen. Miksei suomessa myytävissä laitteissa olisi voinut olla vain pieni suomenkielinen opas? Aika paljon paperia tuhlataan tähän 40-kielisen kirjan tekoon.

Mutta nyt tulee se järkyttävä osio:

Oppaassa oli kaksi kertaa erityinen varoitus. Asia josta oli ehdottomasti varoitettava laitteen käyttäjää. Ettei vaan tulisi vahinkoja ja vahingonkorvausvaatimuksia.

Nimittäin - kahdesti opas varoitti siitä, että käyttäjä ei vain laskisi hanasta liian kuumaa vettä partakonetta puhdistaessaan. Ettei vain polttaisi sormiaan kuuman vesihana alla.

Tämä tärkeä varoitus kerrottiin kahdesti.

Yritän olla polttamatta näppejäni.

Kävin ulkona ja siellä peippoja lauloi monessa paikassa. Sen verran pitkällä nyt kevään tulossa ollaan.

Ja ajattelin siinä sitten, että ehkä kirjoitan tänne taas jotain.

Eilen oli aika kalsea päivä. Lähdettiin autolla Hankoon. Matkalla näkyi maahanmuuttaja-hanhia satamäärin. Niitä oli kosteilla pelloilla ja auroina ilmassa. Upeaa katsottavaa siinä ratin takaa seuratessa.

Hangossa menimme kohteelle "Hangon laguuni". Aika juhlava nimi tälle pienelle lahdekkeelle itä- ja länsisatamien välissä. Mutta ilma oli Hangossa upea. Täysin tyyni meri ja aurinkokoin yritti tunkeutua pilviharson läpi. Asteita oli siinä 5.

No, laguunilla menimme mereen. Sukelluspaikallamme oli vedessä uivelo sekä kymmeniä alleja, haahkoja ja nokikanoja. Ja niitä hanhia lensi jatkuvasti yli.

Siis veteen. Vähän tuntui viileältä ensin mutta pian tottui. Painuimme pitkin pohjaa lännen suuntaan. Minulla on tapana katsella sukeltaessa vähän väliä sukellustietokonettani ja painella sen nappeja. Usein haluan tietää, mikä on ympäröivän veden lämpötila. Katsoin tietsikalta, mutta totesin, että se ei toimi, kun ei näyttänyt mitään. Mutta sitten tajusin, että kyllähän se näyttää. Se näyttää 0. Siis nolla astetta oli veden lämpö. Tasan nolla. Se riitti minulle mutta ei regulle.

Olin siinä 14 metrin syvyydessä, kun hengitysventtiili alkoi "puhaltaa". Eli regulaattori alkoi jäätyä. Otin sen suustani ja työnsin varalaitteen suuhuni. Sekin alkoi puhaltaa ja sitten vesi alkoikin täyttyä kuplista ja paineilmasäiliöni tyhjentyä ilmasta. Kovaa vauhtia. Tein päätöksen lähteä saman tien kohti pintaa. Arvelin, että ehdin hyvin nousta riittävän hitaasti ja tehdä turvapysähdyksen kolmessa metrissä. Kuitenkin ilmani katosi tankista suunnattoman nopeasti ja nousin myös vähän liian nopeasti ja vain minuutin ehdin olla kolmessa metrissä, kun oli noustava pintaan tankin tultua tyhjäksi. Sitten uin pintauintia ehkä 10 minuuttia ja olin rannalla.

Sen jälkeen etsimme Hangon rannoita sopivaa paikkaa mennä uudestaan veteen. Kuitenkaan emme löytäneet riittävän syvältä vaikuttavaa paikkaa ja teimme päätöksen mennä Porkkalaan.

Ajoin takaisin itään päin ja ilma muuttui ankeammaksi ja satoi koko ajan. Mutta tulimme lopulta Porkkalaan kohteelle, josta käytetään nimeä "keittokatos".

Laitoimme vermeet päälle auton luona ja kävelimme metsän läpi rannalle. Jouduimme tallustelemaan hangessa. Siellä metsässä oli tosi talvista. Olimme varmaan aika hassun näköisiä lumisen metsän keskellä sukellusvarusteissa. Mutta veteen meno sujui mukavasti. Ja pian olimme 15 metrissä.

Tarkenin vedessä hyvin. Ainoastaan sormia paleli, kun minulla on vain märkäpukukäsineet. Muuten tietenkin kuivapuvussa sukellan näillä keleillä. Mutta mikä oli lämpötila? Näin kylmässä en ole ennen sukeltanut. Veden lämpö oli -1 astetta. Merivesihän voi olla alle nollan ja nyt se oli. Jää oli juuri sulanut pois tältä paikalta.

Kun vesi on tällaista, niin veteen mennessä tulee kasvoissa pieni "shokkiefekti", kun pää menee jääkylmään veteen. Mutta siihen tottuu nopeasti, eikä päätä enää vähän ajan kuluttua palele. Pää kestää kylmää hyvin. Asiaa voi jokainen kokeilla laittamalla päänsä hetkeksi avannosta veteen. Vähän viileältä se aluksi tuntuu.

-

Mutta nyt alan katsella MAXilta formulakisaa.

Ja yksi teistä on taas mielessäni.

Stockmannilla on hullut päivät. Ja siksi Akateemisesta kirjakaupasta saa mielettömän upean kirjan:

"Hylkysukeltajat Itämerellä"  hintaan 14,90 €.

Olen katsellut kirjaa vieraissa, mutta nyt tuli tilaisuus ostaa se itselle. Hienoa tekstiä ja aivan käsittämättömiä kuvia. Paljon kuvia jonka tähden kirja sopii myös lukutaidottomille.

Olen käynyt itseni kanssa pientä taistelua. Että mitä tälle Vuodatukselle pitäisi taas tehdä? Kun on niin paljon muutakin tekemistä kuin tämä vuodattaminen. Mutta. Kuitenkin tässä on jotain, jota en osaa analysoida. Kuitenkin.

Minut halutaan ihan muualle. Ja olen jopa innostunut. Mutta kun ei kaikkeen voi osallistua. Ei ole tarpeeksi aikaa kaikkeen, vaikka haluaisikin.

Mutta jos lopetan Vuodatuksen, niin käy jotain, jota en haluaisi: menetän jotain. Menetän "ystävän". Ja se on liian paljon.

No.

Nyt haluasin sanoa pari sanaa sportista.

Ensin kiekko. Neljä joukkuetta on jäljellä ja niistä kolmella ei ole mestaruuksia. Kärpillä on. Siksi haluaisin mestariksi jonkun muun kuin Kärpät. Mutta jos pitäisi lyödä vetoa voittajasta, niin Kärpät on kokenut ja voittanee mestaruuden??

Olisi kyllä makeeta, jos finaalissa olisi Kalpa-Blues. Silloin menisin katsomaan kaikki sinisten kotipelit. Mutta tod.näk. finaalissa pelaa kovimmat joukkueet Kärpät ja Jyppi. Ja Oulu voittaa kokemuksellaan.

Ja aamulla alkaa formulat. Vaikka en kauhean kiinnostunut siitä olekaan, niin kuitenkin minulla on PlusTv-kortti juuri siksi, että näkisin formuloita. Joten kai ne ajot sitten kiinnostaa kuitenkin.

Brawn Gp on ajanut testeissä kovaa. Ja nyt sitä pidetään voittajasuosikkina. Buttonia ja Barritselloa. Ja voihan sieltä löytyä voittaja, mutta ehkä kuitenkaan ei. Kyllä vahvat tallit ovat kovia, vaikka heti kauden alussa ei kaikki menisikään niin kuin pitää.

Ferrarilla on kaksi kuskia, joista kumpi vaan voi voittaa, mikäli Mäklarenin Hamiltonin auto on niin huono, että sillä ei voi voittaa. Ja onhan Rellun espanjalaiskuski myös kova kuin mikä. Mutta näyttää siltä, että Rellu ei kulje tarpeeksi kovaa.

Mutta yllätys on kiva juttu. Formuloissa ei vaan näitä yllätyksiä tapahdu. Saa nähdä, onko BrawnGp:n auto sitten todella tositoimissa niin kova, että sillä voisi voittaa mestaruuden. Toivon, että voittaa, mutta olisi se kuitenkin kova yllätys. Sen sijaan ei olisi yllätys, jos vaikka Hamilton voittaa.

Minä en voita koskaan mitään.

Teen töitäni myös viikonloppuisin ja iltaisin. Myös jouluna, pääsiäisenä, vappuna, juhannuksena. Milloin vaan satun olemaan työvuorossa. Ja aika usein nuo juhlapyhät menee töissä. En valita. Minulla on myös vapaata keskellä viikkoa. Nautin siitä.

Tänään oli vapaapäivä. Ja näin se meni:

Heräsin puoli kahdeksalta. Join paljon kahvia ja söin paahtoleipää ja luin hesaria. Meni melkein tunti.

Ehdin soitella vähän kitaraa tässä välissä. En kauaa mutta kuitenkin. Alle puoli tuntia.

Vein autolla 3 kpl pulloja täytettäviksi. Ne ovat sellaisia 10-litraisia teräspulloja, johon pumpataan ilmaa 300 bar paineeseen.

Jätin auton parkkikselle ja jatkoin ratikalla eteenpäin. Menin kuntosalille. Siellä kului mukavasti sellainen puolitoista tuntia, kun saunoin kevyesti urakan päälle. Ja takaisin ratikalla auton luo.

Ajoin mutsin luo. On syytä käydä silloin tällöin omaisiaan tervehtimässä. Sain tuoretta pullaa. Sain myös kuulla, että Anssi Koivuranta on mutsin suosikkiurheilija ja että  on tyytyväinen siihen, että formuloiden uusi pistelaskusysteemi ei tullutkaan voimaan nyt alkavalla kaudella.

Ajoin hakemaan pullot. Olivat valmiina. Tulin takaisin lähtöpisteeseen.

Soitin kitaraa. En saanut kunnon soundeja aikaa, joten lopetin ja lähetin muutaman sähköpostin. Pakkasin pelikassin ja lähdin pelaamaan.

Pelistä tuli tosi hikinen. Harvoin paitani on niin märkä kuin tällä kertaa oli. Ja pelin jälkeen oli hassua katsoa peiliin pukuhuoneessa. Olin kuin suihkusta tullut.

Oli tarkoitus mennä jäähalliin katsomaan sinisten ja pelikaanien matsia. Siis Blues-Pelicans. Mutta omasta pelistämme toipuminen kesti niin kauan, että oli pakko unohtaa tuo huvi. Näköjään siniset tekevät pelikaaneista selvää.

Sitten söin salaattia. Ja koska oli älytön jano, niin nautin kaksi tölkkiä kendaa.

Kitaraakin oli tarkoitus soitella, mutta en jaksanut. Katselen kohta telkkarista lätkämatsin analysointia. En jaksa kuitenkaan innostua uutisten kertomuksista siitä, kuinka monta tyyppiä tänään on irtisanottu.

Tänään oli Hesarissa juttua feissarista. Ihan mielenkiintoista. Mutta on se vain kumma juttu, että kun keksitään jotain makeeta tavaraa taviksille, niin heti on kaikenlaiset hemmot sabotoimassa juttuja.

Jos ajatellaan kaikkea, mitä on keksitty, niin:  ensin homman ottaa hanskaan jättimaiden armeijat. Ne miettii, että miten tätäkin juttua voisi käyttää tehokkaasti heidän omiin tarpeisiinsa. Siis käytännössä tappamiseen. Sen tehokkuuteen siis. Ja sota ja muu hässäkkä on muutenkin edistänyt maailman teknistä kehitystä. Eihän teflonpaistinpannujakaan olisi, ellei teflonia olisi keksitty johonkin sotatarvikejutun ja muun avaruustappamisen apuvälineiksi.

Ja Facebook sitten. Sitä on nyt kaikenlaiset rikolliset ja muut pervot käyttäneet omiin tarkoituksiinsa tehokkaasti. Niin että koko feissari-juttu on käynyt kyseenalaiseksi. On se aika outoa ja tuomittavaa. Minusta feissis on yksi tosi kova juttu. Itse olen mukana ja nautin. Enkä tee mitään tuomittavaa käsittääkseni. En syytä ketään enkä mitään niillä sivuilla. Kaikki on minun osalta kovin positiivista.

No.

Olen useankin kerran ajatellut tätä Vuodatus-juttua. Että mitä järkeä siinä on, että minä täällä kirjoitan jotain paskaa, joka ei kiinnosta ketään. Eikä hyödytä ketään. Eikä anna kenellekään yhtään mitään. Kamaan. Olen monta kertaa aikasemminkin miettinyt siirtymistä jonnekin muualle.

Olen kirjoittanut useamman sataa kirjoitusta tänne. Sen voisi laskea mutta kun ei viitsi. Ja sitten asian toinen puoli on se, että olen kirjoittanut yli tuplasti tuon määrän, mutta olenkin sensuroinut kirjoitukseni ennen julkaisemista tai heti julkaisemisen jälkeen. Tai tunnin päästä. Tai seuraavana aamuna. - Eli olen varmaan yli 500 tylsää juttua kirjoitellut tänne vuodariin. Ainakin.

Ja olen siis ajatellut lopettaa nämä kirjoittelut monta kertaa. Kerran yksi lukija sai ylipuhuttua minut jatkamaan. Ja erään kerran minua houkuteltiin yhteen "pienen porukan rock-blogiin", johon olin melkein menossa mukaan. Mutta jostain syystä jäin vielä vuodariin.

Ja nyt on taas aika houkutteleva tarjous voimassa.

Mutta ennen sitä täytyy tunnustaa se, että olen kyllä saanut Vuodatuksesta paljon. Aivan mielettömän tärkeää on ollut yhdenkin blogin seuraaminen. Se on antanut elämääni niin paljon, että sitä en osaa tässä yhteydessä nyt kertoa. En osaa.

Mutta nyt siis kun ajattelen, niin mitä teen?

Olen mukana feissarissa. Siellä on hauskaa käydä juttua porukoiden kanssa. Ja..

..

nyt minua pyydettiin mukaan kansainväliseen blogiin. Kiinnostaa. Siis.

että.

Kirjoittaisin jenkkiläiseen blogisivustoon. Ja aiheena tuo yksi harrasteeni. Ja laittaisin sinne videoitani.

Täytyy tunnustaa, että tuo kuulostaa houkuttelevalta.

'

jos olisin jenkki, niin sanoisin:  jooröneindtsööl ailaaavjuu

Hah-haa.

En voinut olla nauramatta, kun kuuntelin amerikkalaista radio-ohjelmaa. Sitä kanavaa ja kyseistä ohjelmaa kuuntelee jenkkilässä aika moni ja sen lisäksi asemaa kunnellaan webbiradiona ympäri maailmaa. Ja minä kuuntelin tietenkin netin kautta. Mitenkäs muuten?

Ja miksi minua niin nauratti?

No, koska ohjelman alkuosassa juontajat ja vieraat keskustelivat minusta. Niin juuri. Ihan vaan meikäläisestä. Tästä tyypistä tämän läppärin äärellä. Sellaisen viisi minuuttia. Siis amerikkalaisessa radio-ohjelmassa. Kyllä. Tätä ei olisi mutsi uskonut tapahtuvan, kun minua synnytti. Että pojasta puhutaan amerikan radiokanavilla.

Jos tämä ei ole todellista hämyä, niin mikä sitten?

….I may do a shout out to you on the show this weekend....

Joskus sota-aikaan, jolloin en vielä hengissä ollut, kerrotaan joidenkin ihmisten saaneen "amerikan apua" sukulaisiltaan jenkeistä. Tiedä mitä ovat saaneet. Ehkä kahvia? Tai jotain muuta herkkua??

Tuo asia tuli mieleeni, kun nyt postini näin töistä tultuani. Oli tullut pehmeä paketti amerikoista.

Olisin halunnut ottaa kuvan paketista ja sen sisällöstä, mutta molemmat kamerani ovat menneet yllättäen rikki, enkä taida uutta ostaakaan. Ellen sitten löydä jotain käytettyä halvalla.

No. Itse asiassa olen maksanut tuon paketin sisällön. Tai ainakin osan siitä. Greg oli tosin laittanut kaikkea muutakin (extra goodies - enjoy) mukaan.

Mitä paketissa oli? T-paita. Lippis. Cd-levy. Ja sellaisia juttuja, joita en nyt osaa kansantajuisesti kertoa.

Olin tyytyväinen. Nytkin on tuo lippis päässä.

                                                                                             säälittävää

                                olen pahoillani